Tamperelaista alihankinnan juhlaa

Kolumni  03.10.2018

Tampereen Messujen joka syksyinen Alihankinta on suosionsa säilyttänyt menestystarina aikana jolloin monet näyttelyt hiipuvat. Sen näytteilleasettajapaikat ja näyttelyn aikainen majoitus varataan yleensä jo vuotta ennen seuraavaa näyttelyä ja kävijät kirjaavat seuraavan syksyn näyttelyn ajan kalentereihinsa. Alihankinta on tapahtuma, johon on totuttu tulemaan niin mahdollisuuksia tutkailemaan ja sopimuksia solmimaan kuin viihtymään ja tuttavia tapaamaan.

Yksittäisten kappaleiden satunnaisesta valmistuksesta kokonaisuuksien toimittamiseen

Takavuosien alihankinta oli viime tipan satunnaista yksittäisten osien valmistamista, kun oma tehdas oli ylikuormassa. Tästä on askeleittain edetty pysyvämpiin päähankkija-alihankkija -suhteisiin ja samalla suurempien kokonaisuuksien valmistamiseen.

Maailmanlaajuinen kilpailu on tullut entistä verisempänä jäädäkseen. Alhaisen kustannustason maat ovat nopeasti kehittäneet iskukykyään ja tulossa yhä vakavammin otettavina vaihtoehtoina mukaan kansainvälisiin toimituksiin. Menestyvien alihankkijayritysten on kilpailukykynsä säilyttämiseksi sekä kyettävä pitämään kustannuksensa kurissa että otettava harteilleen kattavampia toimituksia.

Tuloksekas yhteistyö edellyttää kumppaneilta yhteisten toimintojen monitahoista kehittämistä tavoitteena nykyistä kiinteämpi yhteistyösuhde ja ”täyden mittakaavan” toimitukset, joissa valmistuksen ohella myös laitesuunnittelu ja kokoonpano sekä materiaalien ja ostokomponenttien itsenäinen hankinta sekä pakkaus- ja lähetys olisi tarpeen saada siirrettyä alihankkijan vastuulle. Logistiikalla on tässä kokonaisuudessa tärkeä rooli. Totuttujen tapojensa vangeiksi ei saisi mukavuussyistä jäädä.

Mallikkaassa kokonaistoimituksessa alihankkijayritys laatii tai laadituttaa työpiirustukset laitteen päämittojen ja kapasiteettitietojen pohjalta. Laadukkaan suunnittelun suorittaminen vaatii hyviä tietoteknisiä valmiuksia, joten toimittajalla on oltava tilaajan kanssa yhteensopivat suunnitteluohjelmistot. Suunnittelun yhteydessä syntyy laitteen ostettavien komponenttien lista. Siirtämällä kokoonpanossa tarvittavien komponenttien hankinta ja niiden logistiikka toimittavan yrityksen vastuulle saadaan vähennettyä sekä sähläystä Suomessa että monia kustannuksia aiheuttavia erillistoimituksia.

Valmiina toimitettava laite ei ole “valmis”, ellei sen mukana toimiteta piirustuksia ja varaosaluetteloja. Merkittävä etu on, jos alihankkijatoimittaja pystyy tekemään myös käyttö-, hoito- ja huolto-ohjeita.

Lähetysten laadukkaassa pakkaamisessa esiintyy paljon ongelmia, kun tavaroita ei suojata kunnolla pitkiä merirahteja vastaan, käytetään epäkelpoja pakkausmateriaaleja ja kollit sidotaan väärin. Monenlaista opittavaa vielä riittää myös rahti- ja lähetysasiakirjoissa. Yritysten, jotka pyrkivät lisäämään vientiään ja pyrkivät maailmanmarkkinoille opeteltava tekemään nämä perusasiat kunnolla.

Täyden toimituksen mallilla saavutetaan monia etuja, kun prosessin valvonta yksinkertaistuu, toimittaja saa toimituksen osille enemmän aikaa ja vapautta ja kun hän voi itse päättää, mikä osa tai kokonaisuus on koko toimituksen kannalta tärkeä ja voi itse aikatauluttaa tuotantonsa eri vaiheet.

Hankintaketjun yksinkertaistuessa tarvitaan vähemmän työnvaiheita, siis vähemmän hankintarivejä ja varauksia, komponenttien valvontatyötä, edelleen toimituksia, papereiden pyöritystä. Näin syntyy molemminpuolinen win-win tilanne. Jos omat resurssit eivät riitä niin on syytä liittoutua itseltä puuttuvan erityisosaamisen hallitsevan partnerin kansa. Tapaukset ovat toki yksilöitä, päähankkijan kannalta on usein tärkeintä on kumppanin tekemä laitesuunnittelu ja logistiikka.

Tie Tampereelle

Suomen Metalliteollisuuden keskusliitto näki tärkeäksi kohentaa jäseninään olevien alihankintakonepajojen asemaa ja arvostusta. Jopa nimitystä alihankkija vieroksuttiin muka alistavana ja sen rinnalle ehdotettiin osahankkijaa – tosin huonolla menestyksellä. MET järjesti keväisin Helsingissä suosituiksi tulleita Alihankkijoiden neuvottelupäiviä ja syksyisin seminaareja samasta aiheesta.

Suomen Messujen Finntec oli aikansa suosittu näyttely, jossa monet alihankintoja tekevät jäsenkonepajat esiintyivät näyttävästi MET:n yhteisosastolla. Näitä asioita silloin hoitanut Kari Aarnio muistelee vuoden 1984 Finntecissä puheilleen tulleen Tampereen Messujen juuri valittu toimitusjohtaja Rafik Neuman asianaan olisiko alihankintateemalla menestystä tamperelaisena näyttelynä. Siitä lähti pallo pyörimään herrojen tapaamisella Eteläranta kympissä, jossa Aarnio ehdotti kierrosta eri vaikuttajatahojen luona. Niiden suhtautuminen oli kannustava, joten päätettiin edetä.

Aarnio keräsi sittemmin puheenjohtajana näyttelytoimikunnan, jossa oli sekä kaksi päähankkijoiden että kaksi alihankkijoiden edustajaa ja tärkeiden taustajärjestöjen, kuten kauppakamarin, yrittäjien ja ulkomaankauppaliiton edustus. Toimikunnan ensimmäinen kokous oli vuonna 1986.

Alan ensimmäiset messut Tampereella järjestettiin vuoden 1988 lokakuussa. Paremmaksi ajankohdaksi todettiin sittemmin vakiintunut syyskuu. Näyttelyiden aikoja soviteltiin Ruotsin ELMIA -alihankintanäyttelyn ja Oulun lyhyiksi jääneiden kokeilujen kanssa. Aluksi joka toinen vuosi järjestetyn ELMIAN siirryttyä vuosittaiseksi väheni tarve ajalliseen limitykseen. Vuodesta 1995 alkaen Tampereen Alihankinta vakiintui vuosittain syyskuun alussa järjestettäväksi näyttelyksi.

Viime vuosien nopeat muutokset ovat ravistelleet messumaailmaa. Monet näyttelyt ovat uusista sisällöistään ja teemojen niputuksistaan huolimatta kuihtuneet ja jääneet jälkeen ennakoiduista kävijämääristä. Kehityksen vastavirtaan kulkevia onnistujakin on. Tampereen Alihankinta kuuluu kiistatta näihin hyvänä parinaan nyt kaksi kertaa onnistuneesti järjestetyt Konepaja-messut.

Alihankinnan peruskonsepti on osoittautunut aikaa kestäväksi. Säätöjä sen sisältöihin toki on tehty. Messut ovat niin suositut, että seuraavan vuoden näyttelytilavaraukset tehdään yleensä jo meneillään olevan tapahtuman aikana ja samalla varataan myös majoitus. Messujen näyttelytilat myydään nopeasti loppuun ja niiden kasvaneeseen tilantarpeeseen on vastattu rakentamalla samaa vauhtia uusia halleja, jotka nekin ovat samantien täyttyneet. Lisäbonuksena ovat toimivat pysäköintijärjestelyt sekä liikkumista yksinkertaistava bussikuljetus rautatieasemalta Tampereen Messu- ja Urheilukeskukseen.

Juuri päättynyt 30-vuotisjuhlanäyttely osoitti Alihankinnan mainiosti puolustavan asemiaan. Käytävillä oli mukavaa kuhinaa ja innovatiiviset oheistilaisuudet näyttivät keränneen kosolti osallistujia. Alihankinta luo puitteet tarjonnan ja kysynnän kohtaamiselle, siellä kaikille löytyy jotain mielenkiintoista, vaikka vain tunnelmien aistiminen ja tuntuman saaminen meneillään oleviin trendeihin. Messut ovat myös tuttujen vakiintunut vuotuinen tapaamispaikka. Näyttelytilojen esittelyjä täydentävät osaltaan koneliikkeiden ja muiden alalla toimivien tamperelaisten yritysten erilaiset avoimet ovet -tapahtumat.

Tavataan Tampereen Alihankinta-messuilla jälleen 24.–26. syyskuuta 2019!

Veijo Kauppinen

Kirjoittaja on Teknillisen korkeakoulun, nyk. Aalto-yliopiston, konepajatekniikan emeritusprofessori, joka on vieraillut kaikilla Tampereella järjestetyillä Alihankinta-messuilla.