Pelastuvatko Duunit?

Alkutalvesta Tv 1:ssä tuli ohjelmasarja Pelastetaan Duunit, jossa kuvattiin Kone- ja metallituotealan yrittäjien arkea ja heidän kohtaamiaan haasteita. Taloustutkimuksen tekemän haastattelututkimuksen mukaan yrittäjät katsoivat, että kuvaus vastasi melko hyvin heidän näkemystään tilanteesta, mutta näin jälkikäteen herää kysymys oliko tämä koko kuva?

Globaali muutos vaikuttaa kaikkiin yrityksiin ja erityisesti tämä koskee suomalaista alihankintateollisuutta. Asiakkuuksia on siirtynyt pois Suomesta, uusia ei ole tullut tilalle. Toisaalta kilpailu muualta on koventunut, ei ainoastaan hinnan suhteen, vaan laatua toimitetaan jo muualtakin kuin ainoastaan Suomesta. Suomalainen alihankintateollisuus oli tottunut vahvan nousukauden 2002–2008 aikana luottamaan suomalaisiin päähankkijoihin ja heidän kysyntäänsä. Pikemminkin haaste toimittajalle olivat toimituskyky ja kapasiteetti eikä asiakkaiden vähyys. Tällöin ei ollut aikaa miettiä mihin maailma on menossa, vaan ”piti takoa kun rauta oli kuumaa”. Kun luottolama 2008–2009 paljasti karun muutoksen ja sen seuraukset, eivät kaikki yritykset uskoneet muutokseen ja sen tuomiin uusiin asetelmiin, vaan odotettiin yhä että vanhat ajat palaisivat.

Vanhat ajat eivät ole palanneet, vaan uudet aiemmin kokemattomat tuulet puhaltavat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toimintatavat on muutettava. Muutos vaatii uusia resursseja, mahdollisesti lisää rahoitusta ja muutos pitää toteuttaa nopeasti, muuten putoaa kelkasta. Asiakkaiden perässä pitää lähteä maailmalle, pitää osata verkottua maailmalla oman hankintatoimen kehittämiseksi ja täytyy myös miettiä miten omaa toimintaa voisi kohentaa. Haasteena on, miten tämän toteuttaa ja mistä siihen saa apua.

Nämä ovat varmasti kysymyksiä, jotka askarruttavat monia muutoksen kanssa painivia yrityksiä ja omistajia. Avun saaminen ei ole aivan helppoa. Yhteiskunnalla ei ole osoittaa selvää yhtä osoitetta, kuitenkin useampia osoitteita on. Finnvera on vastannut hyvin tilanteen tuomiin muutoksiin rahoituksen suhteen, mutta viennin osalta on haaste isompi. Finpro:n rahoitusta ja toimintaa on leikattu ja sen uusi toimintamalli on juuri sisäänajossa, sen toimivuudesta ei ole vielä näyttöä. Tekes jatkaa edelleen ansiokasta toimintaansa kehitys- ja innovaatiotoiminnan tukijana.

Suurin haaste kuitenkin lienee, mistä saadaan uusia johtajia, kansainvälisiä osaajia ja miten koulutetaan uusia johtajia. Potentiaalisten kokeneiden kansainvälisten suomalaisten osaajien (johtajien) määrä on varmasti kasvanut, mutta taistelussa heidän panoksestaan isot ja kansainväliset yritykset vetävät useimmiten pitemmän korren. Koulutusrintamalla tarjonta ei ole ainakaan muuttunut. Lifim on ollut jo jonkin aikaa historiaa, JOT, Fintra ja Infor ovat nykyään osa Sopranoa, MBA-koulutus ei jostain syystä näytä vetävän, tarjontakin on vähentynyt eivätkä toimivan johdon jatkokoulutusmahdollisuudet ole lisääntyneet. Toisaalta huonon taloudellisen suhdanteen aikana ei ole varaa eikä aikaa panostaa itsensä tai yrityksen työntekijöiden jatkokouluttamiseen.

Onko kouluttaminen ja osaaminen sitten kaiken edellytys. Luonnollisesti pitää olla perusymmärtämys haasteista ja markkinoiden vaatimuksista. Kansainvälistyminen on kuitenkin enemmän kokemusperäinen laji, jota ei voi kirjoista lukien oppia, vaan tekeminen on paras opettaja. Pitää osata arvioida omat resurssit oikein, tarvitaan riittävästi tietoa markkinoista sekä ripaus rohkeutta ja päättäväisyyttä uusien markkinoiden avaamiseksi. Vanha englanninkielinen sanonta ” If there is a will, there is a way” pitänee tässäkin paikkansa.

Mauri Heikintalo
Johtava asiantuntija
Sitra