Kumpi voittaa, tekoäly vai orava?
Koneet ovat tehokkaita ja ne auttavat arjessa. Tekoäly on läpäissyt yliopiston pääsykokeen. Oravalla taas on vietit ja vaistot, joilla se pystyy mukauttamaan käytöstään ja sopeutumaan. Teknologiaa ja inhimillisyyttä ei pidä asettaa vastakkain. Sen sijaan ne voivat hyötyä toinen toisistaan, muistuttaa futuristi Perttu Pölönen, keynote-puhuja Tekoälyllä tuottavuutta -teemaisessa Alihankinta 2024 -messutapahtumassa, joka järjestetään lokakuussa Tampereella
Futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen, 29, on tosielämän Pelle Peloton. Musiikin kandidaatiksi Sibelius-Akatemian säveltäjälinjalta valmistunut nuorimies alkoi jo yhdeksännellä luokalla kehittää musiikinteorian oppimista helpottavaa Sävelkelloa. Keksintö toi Pölöselle palkintoja ja pääsyn kansainvälisiin piireihin Piilaaksoa myöden. Siellä hän osallistui Googlen sponsoroimalle kurssille, jolla pohdittiin nopeasti kehittyvien teknologioiden hyödyntämistä globaalien ongelmien ratkaisemisessa.
Pölönen on listattu yhdeksi Euroopan 35:stä alle 35-vuotiaasta lupaavimmasta innovaattorista. Hänen innovaatioidensa lähtökohtana on näkemys siitä, että huonosti toimivia asioita voi muuttaa kuka tahansa.
”Minua esimerkiksi musiikin teoria ärsytti, se tuntui vaikealta. Turhautuminen kuitenkin kertoi, että asia oli tärkeä, minulla oli siihen tunneside. Siksi aloin pohtia, miten asiaa voisi auttaa. Siitä syntyi Sävelkello”, Pölönen kertoo.
Kritiikistä ratkaisuun
Hänen lähestymistapaansa kannattaa käyttää myös työelämän kehittämiseen. Sen sijaan, että valitamme uusista, kankeasti toimivista teknisistä härpäkkeistä, voisimme miettiä ratkaisuja.
Korona-aika siirsi monet palaverit pysyvästi Teamsiin. Keksintö on loistava, mutta monet kokevat videon välityksellä palaveeraamisen uuvuttavaksi. Kyse on kuitenkin loppupeleissä teknisen apuvälineen suunnittelusta.
”Yksi Teams-palaverin uuvuttavuutta lisäävistä elementeistä on, että näet oman kuvasi koko ajan. Normaalielämässä näin ei ole. Ylimääräistä energiaa kuluu siis siihen, kun tarkistelet, miltä ilmeesi näyttää ja onko kampaus hyvin. Joudut ehkä olemaan oudossa asennossakin, jotta mahdut kokonaan kameraan. Entä, jos muuttaisimme suunnittelua niin, että videokuva olisi auki muille mutta ei itselle?” Pölönen vinkkaa.
”Myös tekoälyn kehittämiseen pitäisi saada ihmisiä eri taustoista ja elämänaloilta.”
Hänestä ihmisen ei siis tule ottaa sellaisenaan ja mukisematta vastaan teknologiaa, jota meille tarjotaan.
”Kriittinen tarkastelu kannattaa, varsinkin, kun kyse on vielä uudesta tuotteesta. Tarkastelun kautta voi löytää keinoja käyttää teknologiaa parhaiten palvelevalla tavalla”, Pölönen sanoo.
Optimismista huoleen
Pölönen peräänkuuluttaa ennen kaikkea humanismia tekniikkaan.
”Sosiaalisesta mediastakin olisi tullut erilainen, jos tyttöjen äidit olisivat olleet sitä kehittämässä. Ei ole teknologian vika, että some vaikuttaa negatiivisesti nuorten minäkuvaan, aikakäsitykseen, arvoihin tai tapaan olla yhteydessä muihin. Kyse on huonosta suunnittelusta”, Pölönen lataa.
”Myös tekoälyn kehittämiseen pitäisi saada ihmisiä eri taustoista ja elämänaloilta. Näin varmistettaisiin, ettei vain pieni porukka päätä, mihin maailma menee. Poikkitieteellisyyttä ja -taiteellisuutta tarvitaan teknologiakenttään”, hän jatkaa.
Pölönen on huomannut ihmisten suhteen teknologiaan muuttuneen. Siinä missä vielä 60-luvulla Yhdysvaltain presidentti toi puheessaan esiin, että ihmiskunta voi tehdä maailmasta sellaisen kuin haluaa, moista ei enää uskalleta sanoa. Se kuulostaisi turhan sinisilmäiseltä. Innostuksen tilalle on tullut pelko.
”Teknologista kehitystä ei ohjaa enää optimismi vaan huoli. Unelmien sijaan puhutaan ongelmista”, Pölönen tiivistää.
Tämä näkyy hänen mielestään myös muun muassa tekoälyn kehittämisessä.
”Sen sijaan, että annamme digijäteille vapaat kädet, meidän pitäisi pysähtyä miettimään, mikä on tärkeää, mitä oikeasti haluamme. Ensikosketus informaatioteknologiaan on ollut katteeton. Olemme ihastuneet uuteen mutta heränneet sitten sen tuomiin haasteisiin. Ihmiset ovat alkaneet mennä toiseen suuntaan, offline-tilaan, vähentämään teknologian käyttöä.”
”Teknologia on tuonut paljon hyviä asioita, mutta myös yksinäisyyttä, polarisaatiota ja mielenterveysongelmia. Ne ovat signaaleja siitä, että jotain pitäisi tapahtua. Jos jatkamme teknologiakehityksessä muuttamatta mitään, mikä on tilanne kymmenen vuoden päästä?” Pölönen kysyy.
Ennakoitavuutta ja muokkautuvuutta
Pölönen muistuttaa, että aina, kun teknologiaa kehitetään, joudutaan pohtimaan myös suhdetta oikeaan ja väärään. Pohdinnan haasteiksi nousevat kiire ja kilpailu.
”Silloin käyttöön napataan helposti ensimmäinen vaihtoehto, mikä ei sitten ehkä olekaan se paras. Jotta tulevaisuus ei olisi sitä, että kohtaamme teknologisten innovaatioiden edessä jatkuvasti haasteita ja ongelmia, meidän tulisi osata ennakoida ja lisätä hyviä asioita.”
”Teknologista kehitystä ei ohjaa enää optimismi vaan huoli.”
Pölönen on kirjoissaan nostanut esiin tulevaisuuden työelämässä tarvittavia taitoja, joita ovat muun muassa tarinankerronta, myötätunto, rehellisyys, rohkeus ja kokeilu.
Hän muistuttaa, että vaikka koneet auttavat monessa, kaikkeen ne eivät pysty. Orava esimerkiksi päihittää joissakin asioissa tekoälyn, koska sillä on vietit ja vaistot. Se pystyy muokkautumaan ja sitä kautta selviämään, jos olosuhteet muuttuvat. Mutta orava ei ole päässyt pääsykokeiden kautta yliopistoon, tekoäly on.
Merkitysvaje
Pölösen mukaan asioiden arvon määrittelyssä on aina kyse siitä, mitä mitataan. Katsotaanko vain kylmiä lukuja vai huomioidaanko myös tunteet ja tietoisuus.
Hän uskoo, että inhimilliset piirteet tulevat teknistyvässä maailmassa jopa korostumaan. Vaikka ostokset pystyy skannaamaan kassalla itse ja vanhukset vastaanottavat lounaansa robotilta, ihmiskontakteja ja kohtaamisia tarvitaan:
”Tehokkaampi ei ole aina parempi. Digitalisaatiota on puskettu eteenpäin optimoinnin periaatteella, mutta se tuottaa merkitysvajetta. Keskustelu jätetään aloittamatta, koska vastaus löytyy Googlesta. Harva tunnistaa, että Google on myös tehnyt monesta yksinäisemmän.”
”Inhimillisyydelle on hankala laittaa hintalappua. Excelissä ei näy, paljonko ihmisten välinen kommunikaatio tuottaa”.
Hyödyt ja hallinta
Vaikka Pölönen peräänkuuluttaa inhimillisyyden säilyttämistä, hän ei suinkaan vastusta teknologisoitumista:
”Kun ajatellaan vaikkapa sairauksiin kehitettyjä laitteita, teknologia voi parhaimmillaan tehdä elämästä elämisen arvoista. Enemmänkin olen huolissani siitä, pystytäänkö teknologiaa kontrolloimaan riittävästi.”
”Tekoäly on seuraavalle sukupolvelle yhtä luontaista teknologiaa kuin radio meille. Se voi olla upea utopia, mutta on huolehdittava, ettei se käänny dystopiaksi. Kyse ei ole enää pelkistä hyödyistä vaan hallinnasta.”
Evoluutio etenee hitaasti, mutta ihminen ehdollistuu nopeasti. Vielä parikymmentä vuotta sitten olisi tuntunut oudolta, jos joku olisi ottanut itsestään vähäpukeisia kuvia ja jakanut niitä koko maailmalle. Nyt on aivan normaalia, että ensimmäiseksi aamulla avaamme älypuhelimen ja kahlaamme läpi tuttujen ja tuntemattomien someen postaamaa kuvavirtaa.
Teknologia on muuttanut tapaamme toimia ja ajatella. Eikä siinä mitään, mutta pysymmekö kärryillä muutoksista? Tajuammeko, mitä tässä muutoksessa tapahtuu tavallemme olla ihmisiä?
Tätä Pölönen herättelee miettimään.
Alihankinta-messuilla Tampereella 1.–3.10.2024 pääset kuulemaan Perttu Pölösen ajatuksia. Rekisteröidy tapahtumaan nyt! Ennakkoon rekisteröityneille tapahtuma on maksuton. Täältä rekisteröintilomakkeelle. Messujen teemana on ”Tekoälyllä tuottavuutta”. Lue lisää.